lauantai 14. tammikuuta 2017

"Kun pakon omainen tarve syödä" on koitua kohtaloksi

Oli tavallinen keskiviikko aamu 11.1.2017. Pissatin koirat tavalliseen tapaan ennen töihin lähtöä ja kaikki oli kuten ennekin. Töissä ollessani katsoin tauolla puhelintani ja hämmästyksekseni mieheni oli soittanut minulle. Aavistin heti, että nyt ei ole kaikki hyvin, koska mieheni ei tyypillisesti soita minulle kesken työpäivän vaan laittaa tarpeen tullen viestiä. Sydän pomppien soitin miehelleni.

"Pyry voi huonosti, oksentelee", hän sanoi. Arvasin heti, että koira oli syönyt jotain sopimatonta, SUKKIA!!!! Annoin kaikki mahdolliset neuvot, aina koiran oksennuttamisesta nesteyttämiseen ja tilanteen seuraamiseen. Iltapäivällä kotiin tullessani, koira ei ollut oma itsensä. Tervehtimisrituaali ei ollut tavanomainen. Vaikka Pyry on kotioloissa muutenkin rauhallinen, mutta nyt se oli VAISU/APEA. Pyry oli aamupäivällä oksentanut sukan. Päätin antaa koiralle hieman ruokaa, 10kpl nappulaa. Totesin samalla, että jos se nämä oksentaa, suolessa on tukos. Noin 30-40 minuutin kuluttua syömisestä, koira alkoi oksentamaan. Oksentamisesta ei meinannut tulla loppua.....
Soitto eläinlääkäriin. Eläinlääkärin määräyksestä välittömästi Evidensiaan, Hattulaan, suolitukos epäilynä.

Alkoi piinaava 200km ajomatka Hämeenlinnaan..... Tampereelle asti kaikki meni hyvin, kunnes koira alkoi taas oksentelemaan......... Se oksensi ja oksensi ja oksensi aina Evidensian pihaan asti..... Minä olin oksennuksessa, koira oli oksennuksessa, auto oli oksennuksessa...... Mutta mitä väliä, kunhan pentu säilyisi hengissä.....

Juuri maanantaina koira oli ollut rabies rokotuksella ja painoi 12.2kg, nyt Evidensian puntari näyttöi 11kg, joka tarkoitti sitä että koira oli menettänyt paljon nestettä.

Koira kuvaukseen, ja kuvassa todetaan ohutsuolen päässä jotakin...... Eivät halua pentukoiraa leikata, vaan haluavat odottaa josko "se jotakin" siirtyisi paksusuoleen ja tulisi ulosteen mukana pois. Ainoa este voi olla umpisuoli , johon "se jotakin" voi tarttua ja näin ollen koira täytyisi leikata.

Aamun valjetessa, radiologin ja kirurgin katsoessa kuvia, päädytään pennun välittömään leikkaukseen. Pentu leikataan, leikkaus sujuu suunnitellusti ja ohutsuolen päästä löydetään SUKKA. Aikuisen ihmisen pitkävartinen sukka.

SUKKA- löydös ei tullut meille yllätyksenä. Pyryllä nimittäin on pakkomielle sukkiin. Olivatpa ne puhtaita tai likaisia. Moni voi tässä vaiheessa ajatella niin, että pitäisivät sukat siten ettei koira niitä saa.... NIINPÄ. Näin minäkin ajattelisin, mutta nyt kun olen kokenut myös sen,että se ei välttämättä ole fiksun koiran kanssa niin helppoa kuin sen luulisi olevan. Nimittäin Pyry avaa kaapit, ovet ja lokerot. Pyykkikuivaus telinettä se heiluttaa kuonollaan ja odottaa koska sukka tippuu ja HOTKAISEE sen sisälleen. Se avaa myös likapyykki kaapin oven, nousee tasanteelle ja repii korista sukan, ja ahmaisee sen. Se aukaisee vaatehuoneen oven, hyppää hyllylle ja etsii sukkia, ahmiakseen niitä.

Nyt me olemmekin joutuneet tekemään niin, että Pyry elää rajatulla alueella kotonamme, jossa sillä ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi sukkiin, tai mihinkään mikä on lattialla.

Minä halusin ahneen koiran ja sellaisen minä myös sain. Mutta kuuna päivänä en ole tullut ajatelleeksi, että ahne koira voisi olla tällainen. SYÖ KAIKEN MITÄ LATTIALLA ON, SEKÄ ETSII PAKONOMAISESTI SUKKIA. 20 vuoden aikana mitä meillä on ollut koiria, ei tosin tätä rotua, en ole törmännyt ikinä vastaavanlaiseen koiraan.

Olkoon tämä jonkinlaisena opetuksena muille......... OPERAATIO SUKKA TULI MAKSAMAAN 2247.50 €. Mitä väliä, Onneksemme koira säilyi hengissä 💗 Sitä emme vielä tiedä mitä vakuutusyhtiö AGRIA tästä on mieltä, mutta tulette sen myöhemmin blokissani kuulemaan.