Jälkeä jälkeä, kohti 2-luokkaa

Tänään oli vuorossa "koe-jälki",  Metsä oli minulle vieras, nimittäin tein jäljen Kyröskoskelle, Vilpeeseen. En osannut ollenkaan odottaa mitä metsässä tulisi vastaan. Lähdin innokkaana tallomaan suunnittelemaani jälkeä. Ensimmäisen 200 metrin jälkeen huomasin, riistan jälkiä.... Riista oltiin melko hyvin saatu koiralta koulutettua peltojäljellä pois, mutta metsässähän se on eri juttu. Ajattelin kuitenkin talloa jälkeni osittain riistan päältä, koska eihän näiltä kokeessakaan voi välttyä. 400 metrin kohdalla oli syvä oja.... O-ou... Ojien ylityksiä me ei olla ikinä tehty... Ajattelin tampata molemmin puolin ojan reunaa askelmani, jotta se auttaisi/varmentaisi koiraa. Sitten piikki.... Piikkiä ei olla tehty metsässä ollenkaan, pellolla kyllä muutamia kertoja. Se ei ole koiralle vahva osuus. Päätin laittaa piikin jälkeen jauhalihaa tukemaan tätä ratkaisua. Piikin jälkeen valtava alue suopursuja.... Ei helkkari mietin.... Suopursut olivat minua reisiin asti.... Tiedän että osalla koirilla on suopursuissa vaikeuksia. Omien suursnautserieni kanssa en ole "suopursu ongelmaa" kohdannut, joten nyt se nähdään, miten on tämän Bc:n laita. Suopursujen jälkeen kuiva oja ja hakkuu aukee, jossa maakone "kujia/teitä", niistä yli ja sitten kulma, jonka jälkeen taas vetinen oja jossa sain itse "puljut" . Jälki päätyi hakkuuaukeelle....

Koira jäljesti kyllä uskomattoman upeasti, kuten kuvistakin huomaa (1. kuva on jälken tallaus, start = jana ja 2. kuva koiran ajamana, jossa start= auton sijainti). Koiraan ei vaikuttanut ojat eikä tiet, mutta suopursut toivat "uskon puutetta", koiran ilme oli sellainen että ei se nyt tästä ole voinut kulkea, mutta pienen kehun myötä koira jatkoi epäröimättä matkaansa. Piikillä tarvitsi myös vahvistusta. Jälki sujui kuitenkin hyvin ja taistelutahtoa ei koiralta puuttunut. Harmillisesti 2 välikeppiä jäi, joka varmastikin johtuu siitä että koira on niin innokas jäljestämään. Loppua kohden kun askel alkaa painamaan, niin kepitkin ilmaistaan. Nyt siis tarvitsee tehdä lyhyitä jälkiä, useammalla kepillä, niin hyvä siitä tulee!

30.9.2018, JK1

Tavoitteenamme tälle vuodelle oli HK1. Koiran kanssa on harrastettu hakua aktiivisesti siitä lähtien kun se tuli taloon. Taukoakin on ollut. Sairaslomalla (ocd) ei hakuiltu, sekä entisen treeniryhmän kanssa ei hakuiltu talvella ollenkaan.
Pyryä lähdettiin kuitenkin viemään haulla väärin eteenpäin.... Sille tehtiin paaaljoon hajuhakua, joka ei toiminut koiralle ollenkaan. Koiralle oli juuri arjessa opetettu että vetäminen liinan päässä ei ole sallittua, joten se selkeästi väisti vetämistilannetta/ihmisen hajua. Se oli hajuhaulla ihan kuin lenkillä. Yritin treeniryhmässä sanoa, että tämä ei oikein toimi tälle koiralle, mutta sitä jatkettiin, jatkettiin ja jatkettiin vähän vain variaatioita vaihdellen... Hajuhaulla koira "jäljesti", joka omaan silmään tosin vaikutti sijaistoiminnalta, koira halusi väistää tilannetta/ihmistä, joten se haisteli kovasti maata. Se koki maalimiehen/haun jostakin syystä negatiivisena. Tämä oli outoa, koska kyseessä kuitenkin oli avoin, ihmisistä välittävä koira.
Hajuhakua jatkettiin, mutta nyt niin, että koira kulki vapaana ja minä sen perässä kävellen, tässäkään ei toivottua tulosta tullut. Ehdotin näköapuja koiralle, mutta ei. Ei bordercollielle, koska a) se jää helposti silmälle ja b) se oppii vain juoksemaan eikä käyttämään nenäänsä.... Itsellä oli paskafiilis.... Koira ei mennyt eteenpäin, omia mielipiteitä ei kuunneltu tai ne kumottiin heti alkuun. Oltiin tilanteessa että hausta oli muodostunut ihan paskafiilis itselle ja koiralle. Ryhmästä ei tukea tullut. Ilmoitin että lopetamme haun jollei jotakin muutosta tapahdu... Tämän jälkeen saimme luvan ottaa näköapuja mukaan, mutta se oli mielestäni jo turhaa, koska koira oli jo muodostanut itselleen hakuilusta negatiivisen kuvan.... Päätin  lopettaa hakuilun koiran ollessa 1v 5kk.

Purin mieltäni treenikaverilleni, joka treenasi hakua eri ryhmässä kuin minä ja hän kehoitti tuomaan koiran heidän ryhmään ja kokeilemaan josko koirasta kuitenkin olisi haku-koiraksi. Pitkän pohdinnan jälkeen näin tein ja koiraa lähdettiin viemään heti näköpaoilla eteenpäin. Koira tykkäsi, niin myös minä. Koira toimi ja se nautti tekemisestä. Irtorullat otettiin pian myös käyttöön ja niissä ei mitään ongelmaa ollut. 10:n näköapu treenin jälkeen koira oli jo valmis lähtemään etsimään itsenäisesti äijiä. Suoria pistoja, 6:lla maalimiehellä tehtiin 10 treeniä, tämän jälkeen otettiin 10 treeniä etenemistä radalla, tämän jälkeen otettiin satunnaisesti tyhjiä ja nyt tuli ongelma.... Kun äijiä ei enää joka kerralla löytynytkään laski koiran mielenkiinto etsimiseen... Haun alkuopetuksen "paska tunnetila" alkoi taas nostamaan koirassa päätään. Tehtiin koiralle norjalainen sekametsä ja taas koira oli liekeissä. Tämän liekehdinnän jälkeen päätimme jäädä syyskuuksi tauolle hakuilusta ja aloittaa jäljestämisen.....

Pyry oli pennusta asti jäljestänyt pellolla. Se nautti jäljestämisestä. Se on loistava jälkikoira, joten nyt oli aika siirtää jälki metsään ja opettaa koiralle myös jana. 2 viikkoa oli aikaa ja sitten olisi koe. Treenit meni vaihtelevalla menestyksellä, pääosin kuitenkin hyvin, paitsi että treeneissä otti aina takajäljen. 30.9. Jälkikokeessa tottis 86p (harmillisesti istumaliikkeessä jäi seisomaan), jälki 150p (yksi keppi jäi maastoon) ja esineistä täydet 30p. Joten JK1 ja neljän koiran kokeessa sijoituttiin ykkösiksi. EI HUONO, nuorelta koiralta!!!!!

TOKO- kokeet ALO ja AVO

BH- kokeiden jälkeen aloitimme sitten TOKO:n liikkeiden hiomisen koekuntoisiksi. Tavoitteeksi otettiin 15.4.18 oman seuran järjestämä tokokoe. Alokasluokan liikkeet olivat noutokapulan pitoa lukuunottamatta kunnossa. Toki olimme tehneet "pitoa" ja noutoa ja tästä koira tykkäsi kovastikin. Tottakai, koska se sisälsi saalisärsykkeen ja täten koira oli myös opetettu/koulutettu pitoon ja noutoon, eli saalisleikin kautta rauhalliseen pitoon.
Nyt kun alokasluokan liikkeessä oli ainoastaan se pito, tiesin sen olevan koiralleni iso kompastuskivi ja niin siinä sitten kokeessa kävi että koira nollasi tämän liikkeen. Muista liikkeistä koira sai 9-10 ja lopputulos alokasluokan kokeesta oli 168pistettä ja näin ollen 1-tulos.

Alokasluokan jälkeen päätin vielä kevään aikana käydä avoimessa luokassa. Otin tavoitteeksi 5.5.18 Sastamalassa järjestettävän tokokokeen. ALO-kokeen jälkeen oli 3 viikkoa aikaa treenata liikkeet koekuntoiseksi....Ruutu meiltä oli kokonaan "hajonnut", samoin viikkoa ennen koetta nouto meni pieleen ohjaajan vuoksi, mutta onneksi tämä saatiin nopeasti korjattua.

Ruudun oli alunperin opettanut koiralle, etunauhan/kartioiden/ja tarjonnan avulla. Tässähän koiraa oli palkattu heti kun se oli ylittänyt etunauhan. Huomaamattani koira oli kuitenkin merkannut etunauhan oikean puoleisen kartion, jonka taakse se vahvasti ajautui. Tämä "virhe" tuli esille tehdessäni kokeen omaista ruutua. Koira ei siis ymmärtänyt RUUTUNAUHOJEN merkitystä, vaan se oli vahvasti fokusoitunut oikeaan etukartioon. Tästä alkoi sitten ruudun opettelu kokonaan uudestaan. Pyysin mieheni tekemään minulle valkoiset laudan pätkät "ruutunauhoiksi", tällä opetin koiralle nauhojen merkityksen. Kun koira ymmärsi nauhojen merkityksen siirryttiin opettelemaan ruudussa otettavaa paikkaa, joka nyt koiralla oli vahvasti oikea etukartio. Tätä opeteltiin lelun avulla.... Ennen koetta tehtiin pari kokeenomaista ruutua, joista koira suoriutui loistavasti.....

Alokasluokan kokeen jälkeen harmitti hirveästi noutokapulan pidon nollaus, joten ajattelin aloittaa pidon opettelun uudestaan ilman saalisleikkiä.... Lopputulos oli se että koiran mielestä koko noutokapula oli PASKA-juttu, eikä halunnut enää ottaa sitä suuhunsa. Joten tajutessani, että pelkkää pitoahan me emme missään enää tarvitse, vaan kaikki "pito" tämän jälkeen tapahtuu saalisvietin kautta, palasin ensin opetettuun eli saalisleikkiin, jolloin kapula muuttui taas kivaksi välineeksi.

Avoimen luokan kokeessa, koira nollasi ruudun, ajautuen oikean etukartion taakse makaamaan ruutunauhan päälle. Muista liikkeistä koira sai 9-10 ja täten lopputulos oli 282.5p ja 1-tulos.
Tämän kokeen tiimoilta oli mukava jäädä treenitauolle ja jatkaa voittajaluokkaan sitten talvella. Kesä meillä meneekin PK-haku:n merkeissä ja tämän syystä TOKO:oon palaamme vasta PK-haku kauden päätyttyä.


-Kirsi-

Olkanivelten OCD

Huhtikuun alussa Pyry alkoi toisinaan keventämään/ontumaan oikeaa etujalkaansa. Vaiva näyttäytyi aina silloin tällöin ja huhtikuun lopulla Pyry päätettiin rtg-kuvata kauttaaltaan, jotta saadaan selvyys keventämiseen.

26.4.17 Rtg-kuvaus, jonka tuloksena Molemmissa olkanivelissä OCD:hen viittaavia muutoksia. Kyynärät puhtaat 0, lonkat priimaa. Eläinlääkärimme lähetti kuvat Turun Evidensiaan, ja suositteli koiran tähystysleikkauksen, suoritettavan siellä. Varasimme tähystysleikkaus ajan, joka tullaan tekemään Turussa 8.5.17.

Toisaalta tämä oli helpotus saada tietoon syy Pyryn etupään vaivaan, mutta toisaalta olihan tämä diagnoosina kovin musertava. Toivotaan, että koira toipuu leikkauksesta täysin käyttökelpoiseksi, pk-lajeihin.

Rivien välistä on jo muistuteltu ympäristötekijöiden vaikutusta tähän sairauteen. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos koira normaaleista lenkeistä, joita se tekee metsässä vapaana ollessaan kerran päivässä ja harrastaa Tokoa, niin jos nämä vaikuttavat koiran OCD:n syntyyn, niin en voi kuin ihmetellä.....

Asumme taajamassa, aidattomalla tontilla, joten koira ei todella saa ulkoilua muuta kuin valvovan silmän alla vapaana lenkkeillen. Ruokana meillä on ollut Happy Dog.  

Jokainen ajattelee tästä tavallaan... Itse kuitenkin ajattelen tämän olevan kasvuhäiriö, jota vielä vahvasti ohjaa genetiikka.


 

"Kun pakon omainen tarve syödä" on koitua kohtaloksi

Oli tavallinen keskiviikko aamu 11.1.2017. Pissatin koirat tavalliseen tapaan ennen töihin lähtöä ja kaikki oli kuten ennekin. Töissä ollessani katsoin tauolla puhelintani ja hämmästyksekseni mieheni oli soittanut minulle. Aavistin heti, että nyt ei ole kaikki hyvin, koska mieheni ei tyypillisesti soita minulle kesken työpäivän vaan laittaa tarpeen tullen viestiä. Sydän pomppien soitin miehelleni.

"Pyry voi huonosti, oksentelee", hän sanoi. Arvasin heti, että koira oli syönyt jotain sopimatonta, SUKKIA!!!! Annoin kaikki mahdolliset neuvot, aina koiran oksennuttamisesta nesteyttämiseen ja tilanteen seuraamiseen. Iltapäivällä kotiin tullessani, koira ei ollut oma itsensä. Tervehtimisrituaali ei ollut tavanomainen. Vaikka Pyry on kotioloissa muutenkin rauhallinen, mutta nyt se oli VAISU/APEA. Pyry oli aamupäivällä oksentanut sukan. Päätin antaa koiralle hieman ruokaa, 10kpl nappulaa. Totesin samalla, että jos se nämä oksentaa, suolessa on tukos. Noin 30-40 minuutin kuluttua syömisestä, koira alkoi oksentamaan. Oksentamisesta ei meinannut tulla loppua.....
Soitto eläinlääkäriin. Eläinlääkärin määräyksestä välittömästi Evidensiaan, Hattulaan, suolitukos epäilynä.

Alkoi piinaava 200km ajomatka Hämeenlinnaan..... Tampereelle asti kaikki meni hyvin, kunnes koira alkoi taas oksentelemaan......... Se oksensi ja oksensi ja oksensi aina Evidensian pihaan asti..... Minä olin oksennuksessa, koira oli oksennuksessa, auto oli oksennuksessa...... Mutta mitä väliä, kunhan pentu säilyisi hengissä.....

Juuri maanantaina koira oli ollut rabies rokotuksella ja painoi 12.2kg, nyt Evidensian puntari näyttöi 11kg, joka tarkoitti sitä että koira oli menettänyt paljon nestettä.

Koira kuvaukseen, ja kuvassa todetaan ohutsuolen päässä jotakin...... Eivät halua pentukoiraa leikata, vaan haluavat odottaa josko "se jotakin" siirtyisi paksusuoleen ja tulisi ulosteen mukana pois. Ainoa este voi olla umpisuoli , johon "se jotakin" voi tarttua ja näin ollen koira täytyisi leikata.

Aamun valjetessa, radiologin ja kirurgin katsoessa kuvia, päädytään pennun välittömään leikkaukseen. Pentu leikataan, leikkaus sujuu suunnitellusti ja ohutsuolen päästä löydetään SUKKA. Aikuisen ihmisen pitkävartinen sukka.

SUKKA- löydös ei tullut meille yllätyksenä. Pyryllä nimittäin on pakkomielle sukkiin. Olivatpa ne puhtaita tai likaisia. Moni voi tässä vaiheessa ajatella niin, että pitäisivät sukat siten ettei koira niitä saa.... NIINPÄ. Näin minäkin ajattelisin, mutta nyt kun olen kokenut myös sen,että se ei välttämättä ole fiksun koiran kanssa niin helppoa kuin sen luulisi olevan. Nimittäin Pyry avaa kaapit, ovet ja lokerot. Pyykkikuivaus telinettä se heiluttaa kuonollaan ja odottaa koska sukka tippuu ja HOTKAISEE sen sisälleen. Se avaa myös likapyykki kaapin oven, nousee tasanteelle ja repii korista sukan, ja ahmaisee sen. Se aukaisee vaatehuoneen oven, hyppää hyllylle ja etsii sukkia, ahmiakseen niitä.

Nyt me olemmekin joutuneet tekemään niin, että Pyry elää rajatulla alueella kotonamme, jossa sillä ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi sukkiin, tai mihinkään mikä on lattialla.

Minä halusin ahneen koiran ja sellaisen minä myös sain. Mutta kuuna päivänä en ole tullut ajatelleeksi, että ahne koira voisi olla tällainen. SYÖ KAIKEN MITÄ LATTIALLA ON, SEKÄ ETSII PAKONOMAISESTI SUKKIA. 20 vuoden aikana mitä meillä on ollut koiria, ei tosin tätä rotua, en ole törmännyt ikinä vastaavanlaiseen koiraan.

Olkoon tämä jonkinlaisena opetuksena muille......... OPERAATIO SUKKA TULI MAKSAMAAN 2247.50 €. Mitä väliä, Onneksemme koira säilyi hengissä 💗 Sitä emme vielä tiedä mitä vakuutusyhtiö AGRIA tästä on mieltä, mutta tulette sen myöhemmin blokissani kuulemaan.

Vuosi 2016 lähenee loppuaan ja on aika kirjoittaa viimeinen postaus tältä vuodelta.

Perusrokotuksilla olemme Pyryn kanssa käyneet ja eläinlääkäri kehuikin poikaa avoimeksi ilopilleriksi.

Pyry tulee hienosti juttuun myös lauman muiden jäsenien kanssa. Koirien lisäksi perheessämme asustaa kissa, joka koirien osalta on saanut elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa, osittain varmasti siksi että kissamme on heti alussa näyttänyt koirillemme "kuka määrää ja miten" 😃😉

Pyry on kovin ahne, mikä tietysti on hieno asia ja helpottaa toisaalta myös koulutusta. Mutta siinä kohdassa kun intohimona on SUKAT ja varsinkin kun niitä sukkia ollaan ulostettu 3 kpl:tta, niin vaatii jo runsaasti omistajalta mielikuvitusta, että missä niitä sukkia pidetään/jätetään/ ja kuivataan 😊 Etenkin kun taloudessa on myös lapsia.....

Leikkiessä Pyry on aktiivinen, eikä häiriinny ympäristöstään. Tottelevaisuuden perusteita on ollut helppo lähteä viemään eteenpäin, hyvksi käyttäen koiran ahneutta.

Pyryllä asustaa myös velipuoli Suomessa, johon pääsimme myös tutustumaan.

Pyry on nyt myös rekisteröity Suomeen,  http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER56101%2F16&R=297

Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille ja muistakaahan suojella koirianne raketeilta!!!

Tästä kaikki sai alkunsa.....

Vuonna 2015, aloimme etsiä perheeseemme koiraa..... Koiraa, joka soveltuisi niin äidin kuin tyttärenkin harrastamiseen. Hyvän ystäväni kautta saimme mahdollisuuden tutustua rotuun Bordercollie. Saimme ystäväni kautta mahdollisuuden seurata läheltä bordercollien sielunelämää. Näimme sen loppumattoman työinnon niin tottelevaisuuskoulutuksen, Pk-lajien että paimentamisen parissa. Sen työinto, miellyttämisen halu ja näppärä koko oli se joka sai meidät vakuuttumaan siitä, että tuo rotu olisi se jonka haluaisimme.

Pennun etsintä alkoi vuonna 2015. Löysimme kasvattajan ja jäimme odottamaan pentuja. Ikäväksemme astutus ei onnistunut ja pentuetta ei syntynyt. Mietimme hetken mitä tehdä, kunnes päädyimme tuonti pentuun...... Tiesimme riskit....... Mutta, koska kokemus tuontikoirasta oli ollut positiivinen toisen rodun kanssa, päätimme ottaa tietoisen riskin.

Niinpä 23.10.16 Meille muutti Unkarista, Pyry-poika, 9 viikon ikäisenä :-)

 Pyry on tasapainoisen oloinen pentu. Se on energinen ja rohkea, sille ei ole tullut eteen vielä asioita joita se pelkäisi. Kodin äänet eivät sitä hätkäytä. Autossa matkustamisesta se nauttii. Tällä hetkellä olemme sitä mieltä, että sen riskin minkä me päätimme ottaa tuontipennun suhteen, KANNATTI. Meille, on ensisijaisen tärkeää koiran LUONNE ja terveys. Terveydestä emme tässä vaiheessa pysty vielä mitään sanomaan, mutta LUONNE, se on täyttä KULTAA!

Aika näyttää mikä ja minkälainen tästä pikku-miehestä kasvaa. Mutta toivomme, että saamme siitä pitkäksi aikaan rakkaan ystävän ja perheenjäsenen, harrastuskaveria unohtamatta.